Oikeaa ja nurjaa!

Hei, mä neulon! No, viime aikoina on ollut aika hiljaista neulomisrintamalla, vaikka uusi Novitakin tuossa putkahti kotiin joku aika sitten inspiroivineen malleineen, ja uutuuslankoja olisi tyrkyllä kauppojen hyllyillä. Olen kai sitten ollut niin laiska kiireinen. Laitan tähän kuvan suuritöisimmästä tekeleestäni eli isoäidinneliöpeitosta, josta olen aika ylpeä. Enkö olekin ollut näppärä? Vaikka aluksi jopa tuommoisen neliön tekeminen tuntui ylitsepääsemättömän hankalalta, ja muistan kun ajattelin että isoäiti saisi mun puolesta tunkea neliönsä...jonnekkin!! Virkkaaminen on minulle muutenkin mysteeri, nuo neliöt on ainoat mitä osaan virkata. Niin joo, ja peitto on tehty pelkästään JÄMÄLANGOISTA. Siksi värikin on noin iloisen kirjava. Omien varastojen lisäksi siihen on käytetty myös muiden jämälankoja, kun "marttailukaverini" niitä ystävällisesti minulle lahjoittivat kun olin tuota tekemässä.

Neulomisen lisäksi pitäisi kunnostautua liikkumisessa. Huomenna menenkin herättelemään kroppaa bodybalancetunnille. Onhan tässä jo viikkotolkulla sairasteltu ja vedetty herkkuja naamaan ihan kaksin käsin. Miksei muuten kukaan kertonut, että lihominen alkaa täytettyäsi 30-vuotta? Olisi tajunnu ennen sitä syödä niin paljon suklaata, ettei koko loppuelämänä enää tekisi mieli. Ja miksei lihominen (koska sitä näköjään ei voi estää) voi tapahtua tasaisesti koko kroppaan vaan keskittyy esimerkiksi jenkkoihin kuten allekirjoittaneella?

Sinne missä pippuri kasvaa!

Mulla on krooninen matkakuume. Olen jo kauan himoinnut pääseväni Vietnamiin ja ensi talvena haluaisin lähteä saarelle nimeltä Phu Quoc. Hankala nimi, en edes yritä lausua tuota. Sen lempinimi voisi olla vaikka Phukkis. Matkailun lisäksi paikan elinkeinona on myös mm. pippurinviljely. Saarelle on myös kehittynyt ihan oma koirarotu! Ja rodun nimi on tietysti Phu Quocinkoira. Ne tunnistaa tuosta selässä olevasta kuviojutskasta.

Katsokaa tuota VETTÄ! Oikeasti, kuka tuonne ei haluaisi?

"Travel is the only thing you buy, that makes you richer"

Lazy days

Mitä ne oikein laittaa kissanruokaan nykyään kun meidän karvapallot on viettäneet muutaman päivän kokonaan tässä asennossa? (ruoka-aikoja lukuunottamatta)

..and never again

Happoradio sai minut viikonloppuna "kuntsarille". Tuo bändi on ainoa syy, miksi vapaaehtoisesti sinne lähtisin. Autolla ja vielä selvinpäin.

Kuva kertoo ehkä jotain paikasta ja sen luonteesta, missä siis olin. Tanssit. Siis TANSSIT!!! Olimme paikalla jo klo 21 koska netissä olevassa ilmoituksessa luki "Lipunmyynti alkaa klo 20. Paikan tason huomioonottaen liput myydään loppuun tunnissa"* Ja keikkahan alkoi puolen yön paikkeilla. Koko paikka oli täynnä pääasiassa keski-ikäisiä ja sitä vanhempia tyyppejä. Eihän tässä itsekään enää mitään junioreita olla, mutta tästedes lupaan pysyä kaukana "tanssipaikoista" ainakin seuraavat 20 vuotta. Keikkaa odotellessa näimme mm. rollaattoreita ja kylpytakkisia mummoja ja pappoja humpan soidessa iloisesti taustalla. Erityisesti mieltä lämmitti noin 70-vuotias mies joka yritti iskeä meitä (useasti) esittelemällä miten sujuvasti hän hallitsee valssiaskeleet. Miehellä oli myös mieleenpainuva ja nuorekas bling bling-vyö housuissaan. Mutta itse keikka oli mahtava, tietysti!! Ja sehän oli pääasia!

                                                       Tykki vetää Pelastajaa tunteella.




*no ei siinä aivan noin lukenu, mutta olisi voinut lukea. eikä voitu ottaa sitä riskiä että jäätäisiin ilman lippuja kun kerran tuonne asti lähdetään!

Dog Whisperer

Koirateemalla jatketaan! Siis mä olen ihan liekeissä tuosta Cesarista! Enkä pelkästään sen luonnottoman valkoisten hampaiden tai sen miellyttävän äänen ja käytöksen takia, vaan siitä miten paljon se tietää koirista ja YMMÄRTÄÄ niitä. Se on varmaan itsekin puoliksi koira. Ja niinkuin hän sanoo: "I rehabilitate* dogs and I train people." Se on semmonen koko perheen psykologi. Myönnän, että aluksi kun katsoin tuota sarjaa, pidin tyyppiä vähintäänkin outona hippinä sekoilemassa jostain energioista. Sitten luin kirjoja niin aloin ymmärtää mitä tää setä ajoi takaa. Tämän päiväisessä jaksossa tuli hyvin ilmi se, miten monet koirien ongelmat johtuu niiden omistajista, meistä ihmisistä. Enkä tarkoita nyt sitä, että ihmiset on tehneet koirille kongreettisesti traumoja (vaikka sitäkin teemme) vaan sitä, että ihmisten käytös, jopa AJATUKSET vaikuttaa koiraan. Ne on katsokaas niin fiksuja noi koirat. Jos mä tekisin listan (jonka varmaan tänne vielä teenkin) ihmisistä jotka haluaisin tavata, Cesar Millan olisi yksi heistä. Millan on tulossa suomeen tänä vuonna ja tietysti täällä on siitäkin kohuttu. En ymmärrä mistä tulevat puheet, että se muka satuttaisi koiria ja että sen metodit olisi jotenkin kyseenalaisia. Jos jollain on luotettavaa tietoa, voi vinkata!** Ihmisten pitäisi myös ymmärtää että yleensä koirat, joita Millan auttaa, ovat jo niin ongelmissa, ettei niiden hoitamisessa enää pelkät makupalat auta. Musta tulee kans isona koirakuiskaaja! Tämän päiväinen jakso TÄSTÄ
 * kyllä, jouduin googlettamaan tuon sanan, oli sen verran haastava meikäläiselle!
** paino sanalla luotettava

2 vee!

Koira täyttää tänään kaksi vuotta <3 Nyt on siis ihan turha enää selitellä sen tekemisiä sillä "kun sillä on se murrosikä". Ei silti, kilttiähän tuo on kuin mikä, ja tietysti mun mielestä maailman paras ja kaunein ja ihanin ja viisain ja älykkäin koira. Ja niin nopea oppimaankin että. Itse asiassa en enää muista millaista elämä oli ennen koiraa. Mitä mä oon muka silloin tehny?? Kuvassa se on alle kolmekuukautinen kun nyt oli jotenkin semmonen olo, että halusi katsella pentukuvia läpi. Ei sillä että kaipaisin takaisin siihen aikaan. En todellakaan. Äsken onnittelin sitä ja annoin synttärihalauksia mutta ei se tainnut niistä oikein tajuta. Synttäriluun päälle se kyllä ymmärsi. Tuossa se nyt lattialla sitä kaluaa jotenkin aggressiivisesti. Onnea Riki!

Vähän kaikenlaista kuumetta

Note to self: Älä enää koskaan, siis koskaan, sano kenellekkään lausetta "mä olen pysynyt terveenä kauan aikaa". Älä unohda, että on olemassa Murphyn laki. Nyt on jo vähän kuumetta joten ajattelin, että tänne blogiin olisi hyvä tulla hourailemaan. Olin tänään töissä mutta loppupäivä meneekin sitten täällä kotona kun ei hirveästi viitsi alkaa riehumaan. Ja mitä sitä tekee kun hiimailee yksin vaan kotona? No syö tietysti! Tajusin että pakastimessa on jäätelöä ja jääkaapissa hilloa viime viikkoisen laskiaispullaöverien jäljiltä. Reseptivihosta löytyi "maailman paras pannukakku"-ohje joten täällä on nyt sitten uuni lämpöisenä. Myös itse käyn täällä vähän kuumana (mutta sillä ei ole mitään tekemistä kuumeen kanssa) Voicelta tuli juuri Happoradion Ahmat tulevat-video ja vaikka Aki Tykki on mielestäni ihana, komea, söpö, hurmaava, ihan hyvännäköinen, tänään se oli mun mielestä jotenkin erityisen kuuma tossa videolla. Odotankin jo viikonloppua kun pääsen Happoradion keikalle!

Kun Kuukauden Kohokohta painaa päälle ja itku meinaa tulla pelkästään siitä, kun kissa katsoo vähän pahalla silmällä, lääke löytyy tästä:

Eli Hyvät ja huonot uutiset. Aivan huippu ohjelma ja aivan huippu tyypit!

Tää on nyt ihan villinä tän blogin aloituksen kanssa! Mutta kuinka kauan. Varsinkin kun tällä blogilla on luultavasti vasta yksi lukija, minä itse.
Tein mysliä! Ennen joulua tehty myslivarasto alkoi pikkuhiljaa hiipumaan ja flunssasta huolimatta sain innon myös tehdä sitä lisää tässä villin bloggaamisen ohella. Kaupan sahanpurumyslit kun alkoivat maistua.. no sahanpurulta.
Olen ihan pihalla tämän blogin pitämisen kanssa enkä osaa tehdä tähän juttuja joita haluaisin. No, ehkä tämä tästä alkaa sujumaan..

First rule: Don`t get caught

Ihan paras sarja ever. Katsoin TAMMIKUUN AIKANA kuusi tuotantokautta Dexteriä. Kyllä, kuusi! Ihmettelen vain, miten mä olen ehtiny myös välillä käymään töissä, tai ylipäätään tekemään mitään muutakaan. Kuudes kausi päättyi pahimmalla mahdollisilla tavalla (ei puhettakaan että tuotantokaudessa vietäisiin edes suurinpiirtein asiat loppuun) Ja seitsemäs alkaa ameriikassa vasta syyskuussa 2012!! Pahimpiin vieroitusoireisiin olen katsonut Youtubesta kaikki linkit mitä löytyy Michall C Hall:in alta. Ehkä kirjat voisi olla seuraava projekti. Jos niillä sitten pärjäisi sinne loppuvuoteen asti.. Miss you Dexter!

Kivaa juoksua

http://www.nicerun.fi/index.php?main=1&docid=1
Tuonne! Kunhan ensin selviän haasteesta löytää itseni lisäksi viisi innokasta tapausta niin saisin joukkueen kokoon. Kilpailutapahtumahan tuo ei ole, joten 5km matkan voi vaikka kävellä. Kuka sitä nyt muutenkaan JUOKSISI? Piknik alkaa kuitenkin puolen tunnin kuluttua lähdöstä ja sitähän ei todellakaan voi missata, joten kai tuossa pitäisi jaksaa edes hölkätä hetken. Taidankin heti alkaa lahjomaan haalimaan tyyppejä, ja pitäisi varmaan alkaa vähän hölkkäilemään tässä kevään aikana. Onneksi mulla on koira. Innokas ja nopea koira. Hyvä suunnitella tälläisiä kun juuri eilen sain antibioottikuurin kymmeneksi päiväksi ja salilla ja jumpissa käymiseen tulee taukoa. Ihmettelin muutaman päivän outoa pääkipua ja muutenkin tuntui että oikealla puolella kasvoissa ja päässä oli jotain tekeillä. Ultrassa lääkäri totesi poskiontelotulehduksen, joten pai pai liikunta hetkeksi ja laskiaispullia sairaalle, kiitos!

Olisi kai mulla parempaakin tekemistä tänään ollut mutta hups, tein blogin!