Tuntuu, että viime aikoina mua on taas muistutettu paljon siitä, miten toisia ihmisiä ei saisi arvostella ja tuomita niin nopeasti. Ensinnäkin luin tämän jutun ja väkisinkin tuli mieleen vanha sananlasku "Älä tuomitse ketään ennen kuin olet kulkenut kaksi viikkoa hänen kengissään". Itse asiassa mä kopioin sen kirjoituksen tähän koska te ette kuitenkaan jaksa avata tuota linkkiä, kjäh kjäh.
”Muistan kuinka ajattelutavassani tapahtui pienoinen muutos eräänä sunnuntaiaamuna New Yorkin maanalaisessa. Ihmiset istuivat vaitonaisina, jotkut sanomalehteä lukien, jotkut ajatuksiinsa vaipuneena, jotkut silmät ummessa leväten. Näkymä oli tyyni ja rauhallinen. Sitten vaunuun yhtäkkiä tuli eräs mies lapsineen. Lapset olivat niin äänekkäitä ja riehakkaita, että tunnelma muuttui hetkessä.
Mies istuutui viereeni ja sulki silmänsä ikään kuin unohtaen koko ympäristön. Lapset ravasivat kirkuen pitkin vaunua, heittelivät esineitä ja jopa nappasivat käsiinsä ihmisten sanomalehtiä. Meno oli todella levotonta. Vieressä istuva mies ei tehnyt mitään.
Tilanteessa oli vaikea olla ärsyyntymättä. En saattanut uskoa miestä niin välinpitämättömäksi, että hän antaisi lastensa säntäillä edestakaisin tekemättä asialle mitään, ettei hän ottaisi heistä minkäänlaista vastuuta. Oli myös helppo nähdä, että kaikki muutkin vaunussa olivat käärmeissään. Niinpä sitten käännyin miehen puoleen – mielestäni hämmästyttävän kärsivällisesti ja pidättyvästi – ja sanoin: ’Anteeksi, mutta lapsenne häiritsevät matkustajia aika tavalla. Voisittekohan panna heitä hieman kuriin?’
Mies kohotti katseensa ikään kuin tiedostaen tilanteen ensimmäistä kertaa ja sanoi hiljaa: ’Te olette ihan oikeassa. Kai minun pitäisi tehdä asialle jotain. Tulemme juuri sairaalasta, jossa heidän äitinsä kuoli tunti sitten. Olen vähän sekaisin, ja niin taitavat olla lapsetkin.’”
Miten sinä katsot toisia ihmisiä? -Stephen R. Covey-
Toisten asioista kun ei voi tietää kaikkea. Itsehän en ole ikinä arvostelemassa ja laukomassa mielipiteitäni hyvinkin kärkkäästi asiasta kun asiasta ja riippumatta siitä, onko mulla jotain tietoa siitä. Taitaapa olla niin, että mitä vähemmän tietoa jostain asiasta, sitä vahvemmat mielipiteet sitä yleensä on. On muuten ihan helvetin ärsyttävä piirre ihmisessä. Viime sunnuntaina jäin katsomaan jotain dokumentintapaista juttua Antti Tuiskusta ja jotenkin empatiat heräsi sitäkin tyyppiä kohtaan. En edelleenkään pidä sen musiikista, mutta silti pisti taas miettimään että ihmiset ovat ehkä joutuneet kokemaan kaikenlaista ja että ei kenelläkään mitenkään helppoa välttämättä ole aina ollut. No, tää nyt oli tälläinen muistutus lähinnä itselleni.
Tänään taas mun lempparitreeniin salille eli bodypumppiin. Että mä rakastan tuota! En ole ikinä ollut oikein intohimoinen liikkuja mutta syksyllä ostin salikortin ja siitä lähtien olen käynyt salilla aina kun mahdollista. Tuo bodypump tuskin kasvattaa kauheasti lihaksia, mutta muokkaa kyllä kauniisti vartaloa sekä tietysti kiinteyttää ja vahvistaa. And that`s what I want! Rakastan!
