Why, oh whyyy?

Vaikka olenkin päättänyt, etten blogissani esittele omia ostoksiani sen enempää kuin päivän asujakaan, tätä on nyt ihan pakko esitellä. Meidän kissoilla on uusi vessa!

Olen jo jonkun aikaa himoinnut tuota ja nyt kun se sattui olemaan hyvässä tarjouksessa, päätin ostaa. Eikö ole aika kiva? Aluksi kissat vähän pelkäsi sitä (varmaan noita toisia kissoja!!) mutta nyt siellä jo kuoputellaan hyvinkin innokkaasti.

Ja kuten otsikko jo vähän lupaili, valitusta luvassa taas. Polveni kipeytyi viime viikon bodypumpissa niin, ettei salille ole ollut taas asiaa muutamaan päivään. Ja tänään käsi sanoi naks. Tai ei se oikeastaan sanonut. Olisikin sanonut jos teen sillä jotain väärin. Ei, se vaan TULI KIPEÄKSI. Suurin piirtein kaikki asennot, joita kädellä voi tehdä, sattuu. Olenkin täällä lähes raivohulluna koska saan TAAS soitella lääkärille aikaa. Mistähän vaivasta sitä aloittaisi ja mitähän helvettiä ne musta siellä oikein jo ajattelee? Kaiken lisäksi avopuolisoni on kipeä ja ainoastaan viikon sisällä hän on saanut 6 lääkereseptiä. Sairasta porukkaa, etten sanoisi. Jos multa kysytään, niin tää alkaa olla jo tosi naurettavaa. Uusi mottoni on "rakasta elämää niin saat siltä vastarakkautta". Tällä hetkellä se on jotenkin hankalaa mutta yritän!

Ettei menisi ihan synkistelyksi, tässä vielä muutama koirakuva lenkkipolulta.

                                                             Voinko ottaa tämän kotiin?

                                                                     Mä loikkaan tänne!

                                                             Kyyyyylllä mä täältä pääsen.

Onneksi on koira! Koira on parasta mitä ihmisellä voi olla.

18 Till I Die?

Kysyn vaan, miten on mahdollista että mun pikkuveli täyttää tänään 30 vuotta kun itse olen kuitenkin 28-vuotias?* Kauheen kiva järkyttyä heti maanantai-aamuna näin pahasti. Mä alan kuulkaa olla täti-ihminen!

Mistä tietää olevansa vanha?

- *

- Kun asioista ja tapahtumista alkaa olemaan 10, jopa 20 vuotta.

- Kun puhuessasi päästelet ilmoille tälläisiä: "kun mä olin sun ikänen" tai "niin mäkin ajattelin parikymppisenä" tai "kyllä säkin sitten ymmärrät kun oot kolkyt"**

- Kun kaverit alkaa saamaan lapsia, menee naimisiin, ja tälläistä settiä.

-Alat lihoa.

-Kun muistelet helmikuussa (melkein kymmenen vuotta sitten ollutta!!) omaa penkkaripäivääsi ja tarkempien laskutoimitusten jälkeen tajuat, että siitä onkin 14 vuotta.

Mutta onhan tässä ikääntymisessä hyvätki puolensa! Ei tarvitse/jaksa enää stressata niin paljon kuin ennen (ainakaan samoista asioista kuin ennen), ei ota itseänsä enää niin hirveän vakavasti (eikö?), ja huomaa, että monet asiat ei ole niin mustavalkoisia kuin SILLOIN PARIKYMPPISENÄ ajatteli. Tajuaa että ne on pirun paljon monimutkaisempia.

Kivaa alkanutta viikkoa nuorille ja vanhoille!

"Ainoa omistamisen arvoinen asia maailmassa on huumorintaju."

**onneksi tuo yleensä jää AJATUSTASOLLE

Elämä on ruma, kaunis ja rakas*

Tiistait on jotenkin niin pahoja. Tää päivä on ollut mulle henkisesti niin raskas, etten tiedä miten olen kestänyt. Aamulla poltin suoristusraudalla otsani ja sitä on kirvellyt koko päivän. En sentäs polttanu sillä kieltäni (olen kuullut että näinkin voi käydä). Töissä pudotin uuden puuterini lattialle ja se meni puoliksi paloiksi. Ihan kuin siinä ei olisi ollut tarpeeksi, puuterin kansi hajosi, eikä sitä saa siis enää kiinni muuta kuin teipillä. Piti jo työkavereille kirjoittaa lappu, että mikäli lattialta löytyy epämääräistä jauhetta, en ole alkanut vetämään työaikana huumeita, vaan se on mun puuteria jota oli sitten JOKA PAIKASSA. Nyt kun tulin kotiin, mulla on elohiiri huulessa. Nice. Vaikka olen hyvin VAHVA ihminen, tuossa on kyllä liikaa yhdelle päivälle.

Noniin. Puhutaas välillä vakavasti. Päivääni piristi ihan mielettömästi tieto, että Happoradio on tulossa kesällä keikkailemaan Vauhtiajoihin! Tää nyt tuli ihan puskista, koska olen koko ajan odottanu niitä Provinssirockkiin ja nyt ne paljastaakin tommosen villin kortin. Vauhtiajot! Ja siis miettikää nyt miten paljon mulla ja Aki Tykillä on nyt yhteistä: Ne tulee keikalle Seinäjoelle missä mä oon syntyny. Akikin kattoo Dexteriä niin kuin mäkin. Sillä on samanlainen hiilihappovamma kuin eräällä ystävälläni. Olemme molemmat syntyneet 70-luvulla. Sattumaa? En usko.

NYT mä olen taas vakavissani. Mulla alkoi taas viiden päivän vapaa! Onneksi en ole tällä kertaa suunnitellut jo kaikkia päiviä täyteen ohjelmaa koska ahdistun sellaisesta ihan mielettömästi. Mun on vaikea yleensäkin rentoutua ja olla tekemättä mitään, mutta jos vapaapäivät on minuutilleen etukäteen suunnitellut, alkaa ahdistaa. Happoradio on lyriikoissaan muistanut mua kun ne laulaa : "Minä en kestä kiirettä, enkä malta makoilla.."

Oikein hyvää viikkoa!

*lainattu Ismo Alangolta

Hiiop!

Jihhuu. Saatetaan päästä kesällä koiran kanssa agilityn alkeiskurssille. Terävänä kaverina osaan jo nyt päätellä että koirani tulee rakastamaan sitä. Ehdin jo huolestua, että millä mustalla listalla mä olen noissa koirapiireissä kun mistään ei vastattu mun lukuisiin sähköposteihin tuosta agilitystä mutta nyt viimein! Kuulemma facebookkiin tulee ilmoitus kun kurssi järjestetään ja sinne pääsee ensimmäiseksi ilmoittautuneet. Nyt mä sitten käyn facebookissa sata kertaa päivässä (muutenhan en sitä varsinkaan töissä tee) ettei me nyt vaan missata tuota kurssia. Mä en siis tiedä agilitystä yhtään mitään (kai mä oon joskus niitä esteitä nähnyt) ja luulen että tuossa alkeissa käy samalla lailla kuin tottelevaisuuskoulutuksessa: koira osaisi, mä en. Mutta ihan innolla odotan tuota. Näen jo sieluni silmin meidät siellä kentällä kirmaamassa kohti uusia haasteita (esteitä).

                                    "Taivaaseen pääsy on kiinni pärstäkertoimesta.
                                    Jos sinne mentäisiin puhtaasti ansioiden mukaan,
                                     sinä jäisit ulkopuolelle ja koirasi menisi sisään."

                                                         - Mark Twain-

Go to hell, I`m reading!

Viime vuonna luin ihan hävettävän vähän kirjoja mutta tämä vuosi on alkanut aika lupaavasti sen osalta. Avopuolisoni nauraa minulle kun luen (muka) aina niin synkkiä kirjoja. Viittaa ilmeisesti esimerkiksi näihin opuksiin jotka löytyvät hyllystäni:

Tapa minut, äiti (äidin tarina tyttärestä, jolla on anoreksia)
Heikosti positiivinen (synnytyksen jälkeisestä masennuksesta)
Kouluampujat (ei lisättävää)
Loppuunkäsitelty (siskon itsemurhasta)
Tuhat loistavaa aurinkoa (afgaaninaisen elämästä talibanien vallan alla)
Tiikerin lapsi (6-vuotiaasta pahoinpidellystä ja hyväksikäytetystä lapsesta)

Suosittelen muuten kaikkia edellä mainittuja kirjoja ihan kaikille! Nuo tositarinat tai ainakin melkein tositarinat ovat minusta mielenkiintoisinta luettavaa ja yleensäkin kirjat jotka herättävät minussa tunteita. En yleensä lue fantasiaa (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta) enkä myöskään dekkareita. Myös runolliset ja korkealentoisesti kirjoitettuja kirjoja vierastan (olen siis moukka) ja kaikenlaista muutakin pitkästyttävää jaaritusta, joissa esimerkiksi kuvaillaan yksityiskohtia ja asioita ja tunteita pitkään. Keskittymiskykyni ei ilmeisesti ole tarpeeksi kehittynyt puhumattakaan että minulla olisi pitkäjänteisyyttä. Tällä hetkellä luen tätä:

Ja voin suositella jo nyt tuota kirjaa vaikka olen vasta puolessa välissä!!! Juonesta voi lukea TÄÄLTÄ. En oikeastaan meinaa malttaa odottaa että pääsen joskus täältä töistä ja jatkamaan tuon lukemista!! Jatko-osa kirjalle on tulossa myös tänä vuonna. Lopuksi vielä kolme kirjaa jotka kaikkien pitäisi joskus lukea (näin niinkuin esimerkiksi) :

Vanki nimeltä Papillon*, Henri Charriere
Pikku Prinssi, Antoine de Saint- Exupéry
Alkemisti, Paulo Coelho

*onko muuten kukaan kirjan lukenut nähnyt siitä tehtyä "elokuvaa"? voin kertoa että on kyllä sitten kaikkien aikojen pohjanoteeraus se leffa.

Pirun pienessä jollassa

Hiiohoi! Oltiin tyttöjen reissulla viime viikonloppuna laivalla. Otsikko tulee Happoradion lyriikoista koska myös Happoradio oli tuolla samaisella porauslautalla. Laiva oli oikeasti pieni ja jopa mä olin merisairas* paluumatkalla, enkä ole ollut sitä sitten vuoden 1992

Koko reissu meinasi jo kaatua siihen, kun jossain vaiheessa automatkaa tajuttiin, että matkaa on jäljellä vielä öpaut 1000km ja laivan lähtöön noin 2min. Oltiin siinä koko matka hehkutettu miten ajoissa me kerrankin lähdetään ja tässä on jopa varaa eksyä muutaman kerran ja kyllä homma vaan toimii kun likat lähtee keskenään reissulle. Lopputulos oli se, että me JUOSTIIN terminaaliin ja oltiin näyttämässä lippuja noin 10min ennen laivan lähtöä. Ei tietokaan että oltaisiin ehditty laittaa rahaa parkkimittariin. Eikä muuten saatu edes sakkoja, vähän me ollaan parhaita!

Vaikka aikataulut hieman kusi alkumatkasta, niin VOI ELÄMÄ kun oli kuitenkin kivaa! Ja mä olin vastoin tapojani oikein kunnon kännissä. Vaikka en mikään absolutisti olekaan, harvoin kuitenkaan otan ihan pohjanmaan kautta. Mutta nyt meillä meni helposti punaviiniä, breezeriä, turkinpippurishotteja ja lähes pullollinen fisua. Ja keikkakin oli ihan huippu! Olin jopa niin itsevarmalla fiiliksellä, että olisin mennyt keskustelemaan herra Tykin kanssa henkeviä mikäli tyyppiä olisi näkynyt keikan jälkeen. Varmaan ihan hyvä ettei näkynyt. Se ei ehkä olisi halunnut keskustella mun kanssa mistään. Mutta uskalsin pyytää Happoradion rumpalilta tulta! No okei, en mä sitä siltä pyytänyt mutta se sitä sitten tarjosi.
                                      

                                        Opittiin joskus pojilta miten pitää juomat kylmänä hytissä.

Mutta ei ollut krapulaa! Lukuunottamatta parin tunnin päänsärkyä aamulla mutta seuraavana päivänä oli ihan hyvä olo. Todettiin että ollaan ihan parhaita ryyppäämäänkin!

                                 Ostettiin myös tuollainen MacGyvertyökalu, että saadaan pullot auki!

         En ymmärrä, miten olen siinä kunnossa onnistunut saamaan näin hyviä kuvia ja vieläpä tajunnut       käyttää zoomia.

                                     
                                     Seuraavana päivänä mm. pelattiin korttia ja kuvailtiin kenkiä

 Ja tässä on se mun uus tatska! Love it!

Eilen olikin sitten vähän kummallinen olo. Mulle tuli joku myöhäiskrapula. Kuuluukohan sekin vanhenemiseen että darratkin tulee pari päivää myöhässä? Kävin koiran kanssa metsälenkillä (ja metsässä siis pidän koiraa vapaana) Käveltiin metsästä pois, enkä tajunnut edes laittaa koiraa kiinni. Huomasin vain, kun koira yhtäkkiä pysähtyi ja jäi tuijottamaan mua kuin sanoen: "Pitäisköhän sun pistää mut hihnaan? Me ollaan kuitenkin asuntoalueella ja mä voin vaikka karata tai mennä paskomaan jonkun takapihalle. Juoppo."

*eikä muuten johtunut dokailusta!

On siis kevät

Vaikka tämä talvi ei tänä vuonna ole ottanut kovin paljon aivoon, on silti siistiä huomata että kevät on täällä taas, ja aamuisinkin on paljon helpompi taas päästä liikkeelle ja toimimaan niin kuin normaalit ihmiset. Tälläisiin ikäihmisiin kun todellakin vaikuttaa nuo vuodenajanvaihtelut. Talvi olisi muuten ihan jees, mutta kun on niin pirun pimeää. Ei ihme, että tyypit napsivat mielialalääkkeitä heti talven tultua. Että tästäkin helvetistä taas selviäisi. Kuinka kukaan voi olettaa, että ihminen pysyy JÄRJISSÄÄN kun suurin osa vuodesta eletään pimeässä? Ja tietysti osalle ihmisistä kevät on sitten se shokin paikka. Koettelemuksia siis ympäri vuoden!

Ja onko näin keväällä ihan oikeus sekoilla jotenkin erityisen paljon myös liikenteessä? Muutama päivä sitten eräs mummo meinasi ajaa mun yli ja oli ihan oikeasti lähellä, ettei päästy täyttelemään vakuutuspapereita.  Mutta tänään tapahtui kyllä kaikista käsittämättömin juttu. Lähestyin autolla risteystä ja katsoin jo kaukaa kun vihreät palaa "meille" mutta kukaan ei tee elettäkään liikkuakseen, vaikka autoja oli kolme jonossa. (eikä muuten paistanut edes aurinko) Kun tulin risteykseen, valot vaihtui punaiseksi ja siinä vaiheessa koko porukka lähti liikkeelle!! En painanut edes rääkkää tai mitään koska en vaan uskonut silmiäni. Lopputulos oli, että viimeinen auto joka siis ajoi punaisilla, pysähtyi keskelle risteystä koska tajusi kai vihdoin, että autoja tuli toisesta suunnasta, ja peruutti takaisin paikoilleen. Ihan uskomatonta. Oliko tää nyt joku joukkosekoaminen? Ja mun kun pitäis ajaa tällä viikolla vielä Turkuun..

Avopuolisoni toi kissoille kissanruohoa. (toi kinderi oli mulle*) Ja kuten kuvasta näkyy, ne tiesi heti mitä sille pitää tehdä. Sitä samaa kun mun kaikille muillekkin huonekasveille ja kukille.

*joka viidennessä on kuulemma barbababa-hahmo mutta en saanut sellaista vaan jonkun helvetin hyrrän

Puikot heiluu!

Koska haluan epätoivoisesti päästä mun jämälangoista eroon nopeasti (että voisin hyvällä omallatunnolla ostaa uusia lankoja), olin ihan innoissani kun luin  TÄÄLTÄ  näistä "Tiina-pipoista". Tein siis pipon ja oli muuten helppo. Aina neljä riviä oikeaa ja neljä nurjaa. Tupsu vielä puuttuu.

                                                            (Ihan paska kamera btw)

                                                         
                                                           Eikä ne pipot siihen lopu:

Ja koska mä nyt pääsin vauhtiin tässä kuvien linkittämisessä, tässä vielä "tennarisukat", jotka ystäväni teki minulle joululahjaksi. Ihan parhaat!

Tattadadaa!

Se on perjantai minulle, hyvät naiset ja herrat! Ihan parhautta! Tai no, koska mulla on vielä ensi maanantaikin vapaa, niin ei tämä ehkä ole mun perjantai vaan..eh.. No aaanyways, jotakin iloa näistäkin pitkistä ja lamauttavista työpäivistä, kun vapaatkin on sitten aika ruhtinaallisia.

Viikonlopun aikana sain kasattua itseni ja lopetin tuon ruoan kanssa pelleilemisen (eli tarkoittaa, etten enää hengaile kaupan irtokarkkiosastolla joka päivä). Ja koska flunssa on nyt VIHDOIN lähtenyt minusta, treenasinkin sunnuntaina oikein kunnolla. Eilen kävin juoksulenkillä ja kyllä parin viikon liikkumattomuus taas näkyy ja varsinkin tuntuu. Puuskutin ja meinasin kuolla jo ensimmäisen sadan metrin jälkeen. Ja koira sai taas hävetä.

Lauantaina lätkittiin myös tapettia seinään. Olin jo varautunut vähintäänkin jonkun sortin hermoromahdukseen, mutta kaikki meni paremmin kuin hyvin ja nyt meillä on olohuoneessa TEHOSTESEINÄ. Uuuu! Vaikka kyllä tälläistäkin sanailua välillä käytiin: "älä ny vielä!" "katto ny vähä!" "anna ny tänne se!" Vielä olisi vuorossa eteinen ja keittiö, koska niissäkin on entinen tapetti pilalla. Meidän koira kun tykkäsi pentuna syödä enemmän seiniä kuin luita.

Tässä vielä lopuksi jotain söpöä. Olen nauranut tuolle viikon.

                      "Kukaan ei arvosta ainutlaatuista keskustelutaitoasi niin paljon kuin koira."
                                                                  - Christopher Morle -

Lista

Musta on hauska tehdä listoja. Osa näistä ihmisistä saattaa olla jo kuollut, mutta ei nyt välitetä siitä.

Ihmisiä, jotka haluaisin tavata:
Jennifer Carpender, Anna-Leena Härkönen, Cesar Millan, Paulo Coelho, Simo Häyhä, Niko Kivelä, Henri Charrière, Marcia Cross, Michael C. Hall

Ihmisiä, jotka haluaisin tavata mutta en uskaltaisi:
Samuli Edelmann, Aki Tykki, Juha Veijonen, Jim Carrey, Olli Lindholm

Ihmisiä, joita en haluaisi tavata mistään hinnasta:
Laura Voutilainen, Teuvo Loman, Hjallis Harkimo, Johanna Tukiainen, Salattujen elämien Joonatan Sievinen (en edes vaivaudu googlettamaan oikeaa nimeä), Bret Michaels, Jutta Urpilainen

Ihmisiä, jotka olen tavannut vaikka en olisi halunnut:
Mikko Leppilampi, Antti Pääkkönen

Kivaa maanantaita!

Normipäivä?

Ajattelin ikuistaa tämän päivän kameralla, (siinä kuitenkaan kovin hyvin onnistumatta) koska olen nähnyt että bloggaajat TEKEE näin. Tässä se tulee!

                                                                 Koira tahtoo lenkille.

                                               Aamupalan lisäksi kourallinen pillereitä huiviin.

                                       Töihin! Jossa keitän ensimmäisenä kahvia. Paljon kahvia!

                                               Sitten avaan koneen ja alan tekemään töitä.

                                                           Aivojumppaa väliin.

                                            Kehitän itseäni selailemalla lukemalla tälläisiä opuksia.

                                                       Haaveilen muuttavani Bora Boralle.

Kun mun äärimmäisen jännittävä työpäivä oli ohi, menin kotiin. Siellä olikin tyyppi kylässä, joka tekee minulle seuraavan tatuointini. Ja se tapahtuu ihan lähipäivinä, iiks! Tässä ainoa todiste, että jotain on suunniteltu tosi tarkkaan ja huolella.

Sit lähdettiin tapettiostoksille. Tuo ja kaikelainen muukin remontointi on mulle ihan tuntematon maailma. Matkalla tajuttiin, että olisihan sitä voinut vaikka MITTAILLA seiniä että PALJONKO sitä tapettia tarvitaan. Huomenna takaisin kauppaan itsevarmana ja tarkkojen mittojen kanssa!

                                                           Olihan siellä kaikkea kivaa.

                                               Kaupasta päin käytiin kaverilla kahvilla.

Nyt olen taas kotona, enkä jaksa enää kuvailla. Tänään oli tarkoitus mennä myös jumppailemaan mutta kun kävin eilen salilla, tajusin etten ole vieläkään ihan kunnossa. Alkoi HIEMAN hajottaa. Ottaisin mielummin neljänkympin kuumeen ja hillittömän räkätaudin kuin tälläisen semihyvänolon. Miten tässä nyt voisi lääkärillekkään mennä koska ei ole mitään kunnon oireita? (mitä nyt keuhkoihin vähän sattuu, mutta saisin kuitenkin vaan neuvon lopettaa tupakanpolton)

Thank God it`s friday! Hyvää viikonloppua!