Koiranpentu ei käsitä sanoja.
Se kuulee vain rakkauden.
Tai vihan.
Pamela Dugdale
Tässä on nyt vähän kaikenlaisia suunnitelmia ja ajatuksia ja ideoita päässä. Joku oli tuonut töihin Kodin kuvalehden ja luin siitä hirveitä asioita mm. huonosti kohdeltuihin koiriin liittyen. Ja siihen päälle kun postiluukkuun oli paukahtanut Koiramme-lehti ja sielläkin oli saman teeman juttuja, ajattelin että nyt riittää ja teen jotain.
En nyt linkitä tähän mitään kuvia tms. koska en halua, että kenellekään jää huono fiilis sen takia, että erehtyi tulemaan blogiini. Jokainen kyllä löytää itsekin kamalia kuvia netistä, eikä tarvitse edes olla paljon mielikuvitusta keksiäkseen mitä siihen googleen kirjoittaa. Sen verran sanon, että sain lukea mm. mitä monet koirat joutuvat kestämään pahimmassa tapauksessa, jos omistaja on alkoholisti tai narkkari. En ehkä sanoisi itseäni eläinrakkaaksi ihmiseksi (vaikka omia lemmikkejäni rakastankin!) mutta kaikenlainen kivun tuottaminen yleensäkin eläville olennoille vahingoittamistarkoituksessa saa minut suuttumaan/vihaiseksi/itkemään/tuntemaan ihan fyysistä kipua/haluamaan tarttua aseeseen ja lähteä ammuskelemaan ympäriinsä. Eli aika vakavaksi. Ihan yhtä paljon pahaa tekee nähdä kuva pahoinpidellystä vauvasta, mutta eläimet on mun ykkössydämenasia (keksinkö juuri uuden sanan?). Tähän asti olen vain ostanut kannatustuotteita ja olen yhden romanialaiskoiran kummi, mutta nyt tuntuu että haluan päästä tekemään oikeasti jotain muuta ja konkreettista eläinten hyväksi, kuin klikkailemaan nettipankkia. Jonkinlaiseksi kutsumukseksi tämä asia on minussa hautunut, joten silloin siihen pitää myös tarttua.
Olen tällä hetkellä niin onnellisessa asemassa, että työni antaa minulle hyvin myös vapaa-aikaa, joten jonkinlaiselle vapaaehtoiselle toiminnalle olisi mahdollisuus. Tai no, eihän vapaa-aikaa ikinä ole tarpeeksi, mutta kuitenkin. Eräs asia mistä haaveilen, ei toteudu ainakaan vielä tänä vuonna mutta toivoakseni ensi vuonna sitten. Ja siihen asti voin säätää kaikenlaista muuta eläinten auttamiseksi ja olenkin jo pistänyt vähän pyöriä pyörimään. (vähänkö ärsyttävä sanonta: "pistetään pyörät pyörimään!") Avopuolisoni ei ole kovin innoissaan tuosta ensimmäisestä haaveestani (ja ehkä syystäkin) mutta jos joku tunne on näin vahvasti päällä, siinä vaakakupissa ei järki enää paljon paina. Palailen näihin kuvioihin kun jotain tapahtuu, koska en muutenkaan tykkää huudella vasta suunnitteluvaiheessa olevia asioita.
Ehkä tämän kirjoituksen tarkoitus oli vain herätellä muistamaan miten paljon eläimiä kohdellaan huonosti täällä Suomessakin. Ymmärrän, että kaikilla ihmisillä ei ole tätä paloa, mikä itselläni on eläimiin ja niiden hyvinvointiin, eikä tarkoitukseni ole alkaa paasaamaan siitä/tuottamaan huonoa omaatuntoa/osoittelemaan sormella. Joillakin se "palo" kohdistuu johonkin muuhun tai sitä ei ole ollenkaan. Jotkut ehkä todella välittävät mutta haluavat vain ummistaa silmänsä ja olla lukematta/kuulematta asioita. Eikä sielunsa ja itsensä varjelemisessa tietysti mitään pahaa olekaan. Tämä on vain yksi MUN jutuista. Mutta kehoittaisin lueskelemaan vaikkapa näiden tai näiden nettisivuja ja ehkä jopa ostamaan jotain kannatustuotteita. Ne monet on oikeasti jopa kivan näköisiä ja tuotot menevät vielä hyvään tarkoitukseenkin! Vielä yksi kirja jota voisin suositella: Anja Eerikäisen elämänkerta Eläimille kiitos. Jo edesmennyt Eerikäinenhän toimi eläinsuojeluvalvojana Turussa ja oli sellainen ihminen jota ihan vilpittömästi ihailen. Tällä hetkellä varmaan enemmän kuin ketään muuta.
Meidän ei tarvitse yrittää voittaa sen luottamusta
eikä sen ystävyyttä - se on syntynyt ystäväksemme.
Jo silloin, kun sen silmät ovat vielä kiinni,
se uskoo meihin; jo ennen syntymäänsä
se on lahjoittanut elämänsä ihmiselle.
Maurice Maeterlinck
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti