Kello ei ole vielä yhtätoistakaan ja olen ehtinyt olla töissä vasta vajaan tunnin ja kerennyt jo hieman tuohtumaan. Mä olen nyt varmaan niin väärä ihminen (lapseton!!!) kuin olla ja voi kritisoimaan tälläistä asiaa mutta hei, haluan muistuttaa, että tää on mun blogi. Mä saan kirjoittaa tänne mitä mä ikinä haluan buahahhahh.
Netistä tuli tänään vastaan nimittäin jotain käsittämätöntä. Googlettelin satukirjoja ja ruutuun läjähti tälläinen uutinen http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288449428805.html Koska kukaan ei kuitenkaan jaksa avata tuota linkkiä, laitan tähän otsikon, joka kertoo jo kaiken: Klassikkosadut liian pelottavia ja jopa traumaattisia lapsille - ota kantaa! Ja Suomalaispsykologin mielestä monet tunnetut satuklassikot eivät ole sopivaa kuultavaa lapsille.
Siis anteeksi mitä? Kuinka pitkälle tää hemmetin holhoaminen voi mennä? Siis jos me ollaan kestetty noi sadut pienenä, kyllä nykyajan lapsetkin ne varmasti kestää ilman suurempia traumoja. Vai onko kukaan kuullut, että joku käy psykiatrilla aikuisena sen takia, kun äiti nyt sattui lukemaan sen Lumikin? Onko tosiaan niin, että nykyään lapset tosiaan pidetään siellä pumpulissa ja ylisuojellaan niin, ettei vaan mitään pahaa tapahdu ja ettei vaan kenellekkään tuu paha mieli? Eikö lapsi nyt tajua, että se on satu? (MÄ ainakin pentuna tajusin) Elämässä nyt vaan sattuu tosiaan tapahtumaan myös pahoja asioita ja eikö ne ole just hyvä kertoa lapselle sadun muodossa? Ja siitähän ja niistä asioista voi keskustella lapsen kanssa samalla, vai mitä? Ja tämä nyt tosiaan on vain mun mielipide. Jokainen saa lukea lapselleen mitä haluaa, tai olla lukematta.
Joo, musta tulis varmaan ihan paska äiti. Sitä paitsi, en ole edes varma haluanko
(huom. l o p p u e l ä m ä k s i) äitiys- nimiseen työsuhteeseen.
Vähän nauratti kun juuri näin Täydellisistä naisista sen jakson, jossa Lyneten poikien koululla ajateltiin tehdä siisitty versio Punahilkasta, ettei lapset vaan saa traumoja. Sutta ei tapeta ja kukaan ei syö ketään. Johon Lynette tietysti vastasi: "Let's kill the damn wolf, and just put on the best show we can!" Hahhahahh! Nyt mä meen lukemaan tuota keskustelua, jota tuon uutisen alla käydään ja luultavasti tuohtumaan lisää. Moi!
2 kommenttia:
Jonkin aikaa sitten, keväällä ehkä, joku näistä yliholhoavista äideistä oli kovin tuohtunut,kun jossain Myyrä-kirjassa sen pupun (?) tyttöystävä uhkas tappaa itsensä, kun pupu ei halunnut leikkiä sen kanssa. Repesin nauruun. Sitä paitsi mediakasvatuksen tunneilla aikoinaan puhuttiin, että kirjat on lapsille parempia ku elokuvat, koska niiden psyyke suojelee itse itseään eikä tuota liian pelottavia mielikuvia, joita lapsi ei pysty käsittelemään.
Ja nuo yliholhoavat äidit vois pikkusen holhota niitä lapsiaan esim. meillä töissä. Millon on sormet oven välissä ja millon heitellään potkumopoja yläkerrasta ja joskus jopa itketään, kun äiti on hukassa. Ja koko ajan on tietysti pakko huutaa täysiä.
Saatoin näköjään hieman tuohtua itsekin :D Mutta hei, mä ainakin luen lapsille jatkossakin Punahilkat ja Veljeni Leijonamielet ja sen muumikirjan, missä Muumipappa vaan häipyy sanomatta mitään, kun se on kyllästynyt kaikkeen.
Joo tänään on tämmönen tuohtunut tiistai! No mut siis joo, mun mielestä jo toi pelkkä uutisen otsikko provosoi. No siis ainakin mua, hehheheh. Aloin nauramaan tuolle: "Muumipappa vaan häipyy sanomatta mitään, kun se on kyllästynyt kaikkeen" :D
Lähetä kommentti