Autumn, the year's last, loveliest smile

Olenko jo kertonut, että rakastan syksyä? Toki pidän kesästäkin ja odotan sitä aina, mutta syksyssä on aina jotain erikoisen ihanaa tunnelmaa. Elämä myös muuttuu syksyn tullessa jotenkin enemmän kotoiluksi, ja siksipä taas onkin tiedossa kotoilujuttuja.

Tuli tarve harmaalle tuubihuiville ja Cittarista tuli sopivasti vastaan juuri oikean väristä Ilona-lankaa (oli mulle ihan uusi tuttavuus) ja vieläpä tarjouksessa 2 euroa kerä! Pari päivää töissä päivystäessä puikkoilin siis tämmöisen. Päät pitää vielä yhdistellä koska neuloin tuon kahdella puikolla.

Vaikka kaipasinkin jotain yksinkertaisesti neulottavaa huivia, halusin silti kokeilla jotain muuta kuin perus oikein nurin oikein nurin-paahtoa. Hetken googleteltuani löysin patenttineuloksen ja päätin opetella sen. Miten en ole ennen tuota patenttineulosta hoksannut? Todella yksinkertainen tehdä mutta silti jotenkin näyttävää neulosta. Jos joku kaipailee patenttineuloksen ohjetta, klikkaile tästä. Edelleen on kesken se toinen joogasukka ja pari muutakin työtä. Mulla on aina monta neuletta puikoilla, joita jatkan sitten fiiliksen mukaan. Aina ei vain yksinkertaisesti huvita ja jaksa keskittyä esim. pitsineulokseen.

Olen myös innostunut kokeilemaan uusia reseptejä! Sunnuntai-illalla tein jälkiruuaksi mustikkatartalettejä. (koska noita mustikoita nyt tosiaan on pakastin täynnä!) Jos joku ei tiedä tartaletit on, lisäinfoa ja resepti löytyy täältä. Aivan taivaallisen hyviä! Katosivat sen verran nopeasti lautaselta, etten ehtinyt edes kuvaa ottaa. Noita pitää tehdä joskus uudestaan, oli sen verran helppo ja nopea valmistettava.

Tämä päivä on mennyt vähän huonoissa fiiliksissä. Ensinnäkin flunssa yrittää päästä päälle. Mikä nyt ei muuten niin haittaisi, mutta olisi tosiaan ne häät juhlittavana lauantaina. Siitä ja parista muusta asiasta johtuen sain aamulla itkukohtauksen jota avomiesraukkani joutui todistamaan. Sitten ajoin vielä ajatuksissani ylinopeutta kameran kohdalla tuossa pari tuntia sitten. Jään siis odottelemaan sakkoja. (toivottavasti vain sakkoja)  P:n kanssa mietittiin, että mitä jos marssisin poliisiasemalla selittämään, että mä en oikein ollut oma itteni siinä tilanteessa ja oon ollut tässä vähän kipeenä ja hirveesti mietittävää ja plaaplaaplaa. Jotenkin musta kuitenkin tuntuu että se olisi hukkareissu ;)