lauantai 17. maaliskuuta 2012

Go to hell, I`m reading!

Viime vuonna luin ihan hävettävän vähän kirjoja mutta tämä vuosi on alkanut aika lupaavasti sen osalta. Avopuolisoni nauraa minulle kun luen (muka) aina niin synkkiä kirjoja. Viittaa ilmeisesti esimerkiksi näihin opuksiin jotka löytyvät hyllystäni:

Tapa minut, äiti (äidin tarina tyttärestä, jolla on anoreksia)
Heikosti positiivinen (synnytyksen jälkeisestä masennuksesta)
Kouluampujat (ei lisättävää)
Loppuunkäsitelty (siskon itsemurhasta)
Tuhat loistavaa aurinkoa (afgaaninaisen elämästä talibanien vallan alla)
Tiikerin lapsi (6-vuotiaasta pahoinpidellystä ja hyväksikäytetystä lapsesta)

Suosittelen muuten kaikkia edellä mainittuja kirjoja ihan kaikille! Nuo tositarinat tai ainakin melkein tositarinat ovat minusta mielenkiintoisinta luettavaa ja yleensäkin kirjat jotka herättävät minussa tunteita. En yleensä lue fantasiaa (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta) enkä myöskään dekkareita. Myös runolliset ja korkealentoisesti kirjoitettuja kirjoja vierastan (olen siis moukka) ja kaikenlaista muutakin pitkästyttävää jaaritusta, joissa esimerkiksi kuvaillaan yksityiskohtia ja asioita ja tunteita pitkään. Keskittymiskykyni ei ilmeisesti ole tarpeeksi kehittynyt puhumattakaan että minulla olisi pitkäjänteisyyttä. Tällä hetkellä luen tätä:


Ja voin suositella jo nyt tuota kirjaa vaikka olen vasta puolessa välissä!!! Juonesta voi lukea TÄÄLTÄ. En oikeastaan meinaa malttaa odottaa että pääsen joskus täältä töistä ja jatkamaan tuon lukemista!! Jatko-osa kirjalle on tulossa myös tänä vuonna. Lopuksi vielä kolme kirjaa jotka kaikkien pitäisi joskus lukea (näin niinkuin esimerkiksi) :

Vanki nimeltä Papillon*, Henri Charriere
Pikku Prinssi, Antoine de Saint- Exupéry
Alkemisti, Paulo Coelho

*onko muuten kukaan kirjan lukenut nähnyt siitä tehtyä "elokuvaa"? voin kertoa että on kyllä sitten kaikkien aikojen pohjanoteeraus se leffa.

Ei kommentteja: