Tiedättekö, kun aina puhutaan, että pitäisi elää hetkessä ja elämä on tässä ja nyt eikä esimerkiksi vasta kahden tunnin tai viikon päästä? Mä oon nyt vuosikausia yrittänyt tuota ohjetta noudattaa mutta aina siitä pitää muistuttaa itseään. Toki joskus se on hirveän helppoakin, mutta sitten kun on tavallinen arki, tavalliset päivät, sen jotenkin unohtaa vaikka yllätys yllätys, silloinkin meillä on vain se hetki. Luulen silti, ettei ihminen pysty kokopäivätoimisesti noin ajattelemaan ja tuota ohjetta noudattamaan. Mutta yrittää voi silti ja pitääkin. Ja miten paljon tuollaisesta ajattelusta voi saada! Sellaisina päivinä kun tuon muistaa, tapahtuu jotenkin paljon enemmän yllättävää ja hyviä pieniä/suuria asioita. Suosittelen kokeilemaan päivää jolloin aamulla muistuttaa itseään, että tälläkin päivällä on tarkoitus. Kirjoitinpa tuosta aiheesta meidän liitutauluunkin, etten unohtaisi! Noi dinosaurukset ei nyt oikeastaan kuulu asiaan, ne oli ilmestyneet siihen eilen sillä välin kun olin töissä.
Joskus valitin ystävälle sitä, että mitä jos kuolen, enkä ehdi tehdä kaikkia asioita tässä elämässä mitä olen suunnitellut ja halunnut. Otin ihan hirvittävän stressin tuosta. Hän sanoi minulle, etten mä sitä sitten enää murehdi kun olen kuollut. Niin yksinkertainen vastaus mutta en ollut tullut sitä itse ajatelleeksi. Ja vapauttava. Enhän mä tosiaan silloin enää mitään murehdi. Note to self:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti